Perjantai 26.9.2025
”Sota on politiikan jatkamista toisin keinoin” – Tämä on Carl Von Clausewitzin (1780 – 1831), Preussilaisen kenraalin ja kuuluisan sotateoreetikon yksi tunnetuimmista maksiimeista, joka toimii hänen ydin ajatuksenaan kirjassa Sodankäynnistä (Vom Kriege, 1832). Vielä noin 200 vuotta myöhemminkin, hänen ajatuksensa ovat erittäin keskeinen osa sotataidon opetusta sotakorkeakouluissa ympäri maailmaa. Hänen kirjoitustensa kautta on mahdollista ymmärtää sitä, miksi aseellisia konflikteja ja sotia on käyty ja yhä käydään.
Sota on kahden vuosisadan aikana muuttanut muotoaan merkittävästi, mutta itse sodankäynnin perusta ei ole muuttunut mihinkään. Sotatoimien strategisessa suunnittelussa on yhä tärkeää, että sotavoimien päällikkö ymmärtää sodankäynnin poliittisen luonteen. Clausewitz pyrkii kirjoituksissaan selkeyttämään eroa juuri näiden kahden käsitteen välillä, jossa sota tulee käsittää väkivaltaisena toimena, jonka tarkoituksena on pakottaa vastustaja noudattamaan meidän tahtoamme, mutta itse sodankäynnin lopullinen tavoite on poliittinen.
Hybridisota on yksi modernin sodankäynnin tunnistettavin ulottuvuus ja sitä ilmiönä selittää mielestäni parhaiten Clausewitzin toinen tunnettu maksiimi: ”sota on osa politiikkaa, ei itsetarkoitus”. Hän kuvaakin sellaista sotaa, jossa ei ole minkäänlaisia poliittisia, moraalisia tai muita rajoituksia absoluuttiseksi sodaksi, jossa tavoitteena on vain vihollisen täydellinen tuho. Hybridisota on siis sodankäyntiä siinä missä konventionaalinen sodankäynti, koska se jakaa saman päämäärän. Sotaa voidaan käydä kuitenkin monella eri tasolla ja politiikan jatkeena voi toimia näin ollen yksinkertainen ilmatilan loukkaus, siinä missä isot maaoperaatiotkin.
Sotilaallinen painostus, kuten ilmatilaloukkaukset, ovat vain yksi tapa yrittää taivuttaa vastustaja toisen osapuolen omaan tahtoon, ilman suoraa konventionaalista hyökkäystä toisen maan suvereniteettia kohtaan. Vaikka edellä mainittu sotilaallisen painostuksen keino on hybridisodankäynniksi laskettavaa toimintaa, on hybridivaikuttaminen kuitenkin paljon monikerroksisempaa. Hybridisodankäynnin nerokkuus piilee siinä, että vastustaja pyritään taivuttamaan sellaisin keinoin, joita ei voida suoraan tulkita sotatoimeksi. Siitä huolimatta sen avulla voidaan konkreettisesti ja huomattavasti vaikeuttaa tai haitata vastustajan yhteiskunnan normaaliolojen toimintaa.
Kriittisen infrastruktuurin sähköisiin järjestelmiin kohdistuneet kyberhyökkäykset ovat malliesimerkki hybridisodankäynnin tehokkuudesta. Kyberhyökkäys voi aiheuttaa huomattavaa haittaa tai jopa lamauttaa todella kriittisiä järjestelmiä, kuten kävi Yhdysvalloissa Colonial Pipeline -hyökkäyksessä (toukokuu 2021). Venäläiseksi arvioitu ransomware-ryhmä nimeltään ”DarkSide” iski Colonial Pipeline -yhtiön IT-järjestelmiin. Yhtiö pysäytti varotoimenpiteenä koko putkilinjaston toiminnan, jonka kautta kulkee noin 45 % itärannikon polttoaineesta. Kun linja suljettiin, 17 osavaltiossa ja Washington D.C.:ssä julistettiin hätätila polttoaineen toimitusten turvaamiseksi.
Tämän tasoinen häiriö olisi ennen onnistunut vain jonkinlaisella fyysisellä sabotaasilla ja se olisi ollut huomattavasti vaikeampi toteuttaa. Fyysinen sabotaasi olisi myös vaikea naamioida miksikään muuksi kuin iskuksi kriittiseen infrastruktuuriin, jonka tarkoituksena on aiheuttaa vain yhteiskunnallista haittaa. Colonial Pipeline – hyökkäyksessä ei ole voitu osoittaa valtiollista toimijaa syylliseksi, koska itsenäinen hakkeri ryhmä ilmoittautui tekijäksi. Ryhmä jopa vaati lunnaita yhtiöltä, joita maksettiinkin 4,4 miljoonaa dollaria tilanteen ratkaisemiseksi. Isku siis saatavilla olevien todisteiden valossa näyttääkin vain itsenäisen ryhmän toiminnalta. Tämä ei kuitenkaan poista sitä mahdollisuutta, että iskun takana olisi voinut olla valtiollinen toimija, joka halusi saavuttaa sen avulla jonkinlaisen poliittisen tavoitteen.
Venäjän käymä hyökkäyssota Ukrainassa on aiheuttanut suuria jännitteitä Venäjän ja lännen välille. Koko Eurooppa on varpaillaan ja sotaa yritetään lopettaa kaikin mahdollisin keinoin, varoen kuitenkin tilanteen eskaloimista NATO:n ja venäjän väliseksi avoimeksi sodaksi. On kuitenkin selvää, että diplomaattiset keinot eivät ole onnistuneet, eikä sotaa ole onnistuttu lopettamaan pakotteiden tai edes Ukrainalle annetun aseavun avulla.
Päinvastoin; Venäjän retoriikka kovenee yhä ja joissakin puheissa Venäjä jo sanoo käyvänsä sotaa NATO:a vastaan. Samaan aikaan Venäjän hybridivaikuttamiseen liitettävien sabotaasien, kyberhyökkäysten ja ilmatilaloukkausten määrä sekä intensiivisyys on kasvanut huomattavasti hyökkäyssodan aikana (Kuva: Sabotaasit, ilmatilaloukkaukset ja kyberhyökkäykset Euroopassa 2019–2025).
Määrien kasvu ja tapausten ajallinen tihentyminen osoittaa Venäjän käyvän jo hybridisotaa Eurooppaa ja länsimaita kohtaan.
Länsimaiden poliitikkojen harteilla lepää siis todella valtava vastuu. Se vaatii todella vahvaa ulkopoliittista asiantuntijuutta, jotta voidaan ymmärtää, mihin tahtoon Venäjä yrittää länsimaita taivutella ja sitä kautta pyrkiä myös kaikin keinoin estää tällaisen poliittisen tavoitteen saavuttaminen, johon se pyrkii hybridisodankäynnin avulla.
(Jatkuu Sabotaasit, ilmatilaloukkaukset ja kyberhyökkäykset Euroopassa 2019–2025 kartan jälkeen)
TURVALLISUUS & KRIISINKESTÄVYYS
3/2025
Länsimaiden johtajien poliittinen vastuu on saanut Euroopan kääntämään katseensa kohti Suomea. Vahva turvallisuus osaaminen onkin muodostunut vientituotteeksi. Sillä on ollut todella suuria vaikutuksia Suomen ulkopoliittiseen asemaan, jota presidentti Alexander Stubb on omalla vahvalla ulkopoliittisella osaamisellaan entisestään vahvistanut. Vaikka valtiomme on maailman mittakaavassa pieni, olemme saavuttaneet poliittisen suurvalta-aseman, josta kirjoitin aikaisemmassa kirjoituksessani Puolustuksen suurvalta – Suomen rooli uudessa maailmassa (Ajatuksista, Turvallisuus & kriisinkestävyys, 2/2025, 27.4.2025).
Hybridivaikuttamista on vaikea torjua, mutta Suomessa kokonaisturvallisuuden malli ja siihen kuuluva varautuminen on hyvin todennäköisesti näytellyt isoa roolia kyvyssämme torjua näitä uhkia. Olemme aktiivisesti havainnoineet muuttuvaa ympäristöä ja oppineet minimoimaan hybridivaikuttamiseen liittyviä riskejä ja suojautumaan niiltä. Joissain tapauksissa olemme kuitenkin oppineet myös kantapään kautta.
Kesäkuussa 2019 Lahden kaupungin tietoverkkoon tehtiin hyökkäys, joka vaikutti myös silloisen Päijät-Hämeen hyvinvointiyhtymän (PHHYKY) palveluihin. Kyberhyökkäyksessä tunkeuduttiin laittomasti järjestelmiin ja levitettiin haittaohjelmaa, joka saastutti lopulta noin tuhat laitetta. Tämä aiheutti esimerkiksi sen, että potilastietojärjestelmiin ei päästy ja sosiaalipalveluissa jouduttiin käyttämään poikkeusjärjestelyjä tukien maksamisessa. Haittavaikutukset olivat todella mittavat ihmisten terveydenhuollon, kunnan sekä hyvinvointiyhtymän tietojärjestelmien osalta ja se aiheutti mittavia taloudellisia kustannuksia. Tekijä ja motiivi eivät ole vieläkään virallisesti tiedossa. Oli iskun takana mikä taho tahansa, opimme siitä yhteiskuntana paljon ja voimme sanoa olevamme viisaampia kuin vuonna 2019.
Sodankäynti ja näin ollen myös hybridisodankäynti kuitenkin muuttuu jatkuvasti. Tämän totesi myös Clausewitz kirjoitelmissaan ”jokainen sota on erilainen, eikä sota ole siis teoretisoitavissa” ja viimeaikaiset drooneilla tehdyt ilmatilaloukkaukset Puolassa ja drooneilla aiheutettu lentoliikenteen häirintä Kööpenhaminassa ja Oslossa ovat todiste tällaisesta kehityksestä.
Venäjä käy konventionaalista sotaa Ukrainassa saavuttaakseen poliittisen päämääränsä, mutta sen tavoitteen saavuttamiseksi sen on täytynyt laajentaa sotaa hybridisodankäynnin avulla koko Eurooppaan.
Vaikka saattaakin olla vaikeaa hyväksyä, että yhteiskuntaamme ja koko Eurooppaan yritetään jo nyt sodankäynnin avulla vaikuttaa, on se silti jo todellisuutta. Siksi on syytä muistaa, että vaikka keinot poikkeavat hieman toisistaan, on tavoite kuitenkin yhä sama. On selvää, että Euroopan pitää kyetä vastaamaan tähän ja puolustaa suvereniteettiaan. Eurooppa tarvitsee yhtenäisyyttä enemmän kuin koskaan. Tarvitsemme voimakkaita ja tehokkaita keinoja vastata Venäjän hybridisodankäyntiin omalla maaperällämme ja tehdä selväksi, että Eurooppa ei taivu.
Venäjän drooneilla tekemät ilmatilaloukkaukset Puolaan (10.9.2025) saivat Euroopan komission puheenjohtajan Ursula von der Leyen tekemään esityksen droonimuurin rakentamisen aloittamisesta unionin itärajalle, jota pohdittiin jo vuonna 2024. Tämä on vahva ja oikea suunta vastata tämän kaltaiseen hybridisodankäyntiin. Samalla on syytä muistaa, että eskalaatio saattaa hyvin myös olla osa Venäjän strategiaa päästä tavoitteeseensa ja vaikka tarvitsemme voimakasta reagointia, tulisi muistaa nämä Clausewitzin sanat: ”sotaa tulee välttää, jos poliittiset keinot riittävät päämäärään pääsyyn”.
Euroopan on löydettävä vahvoja keinoja vastata hybridisotaan voimakkaasti mutta hallitusti – muuten Venäjä saavuttaa poliittiset tavoitteensa molemmilla rintamilla.
Copyright © Kaikki oikeudet pidätetään
Jaa
Jaa
Jaa
