Lauantai 31.5.2025

ILLUUSIO VAPAASTA TAHDOSTA - OSA I

Vapaata tahtoa ei ole olemassa.

Tämä kuulostaa absurdilta – ja ehkä irtonaiselta todellisuudesta – mutta juuri siihen lopputulokseen olen yhä uudelleen päätynyt.

Vapaa tahto on valtava käsite, jota ovat pyrkineet määrittelemään lukemattomat filosofit ja teologit, vuosisatojen ajan kertyneen kirjallisuuden ja ajattelun kautta. Maailman monissa uskonnoissa ihminen käyttää vapaata tahtoaan valitakseen hyvän ja pahan välillä – valinnat, joiden uskotaan määrittävän paikan tuonpuoleisessa. Filosofiassa vapaa tahto nähdään usein vapautena, ihmisyyden ytimeen kuuluvana tietoisuuden piirteenä. Arjessa se taas tuntuu meille lähes itsestään selvältä: teemme jatkuvasti lukemattomia valintoja, jotka vaikuttavat omiltamme.

VALINTA

Kun teemme valinnan, kuvittelemme usein olevamme tilanteessa kuin puolueeton tuomari: punnitsemme vaihtoehdot ja valitsemme sen, joka vaikuttaa painavimmalta.

Mutta miten jokin voi olla puolueeton osa prosessia, johon se itse kuuluu?

Ei ole olemassa mitään aivojen erillistä osaa, joka irrottautuisi päätöksenteon hetkellä muusta psyykkisestä ja biologisesta kokonaisuudesta. Päätöksiimme vaikuttavat sekä tiedostamamme asiat että lukemattomat tiedostamattomat prosessit – keholliset, hormonaaliset, neurologiset. Verensokeri, univaje, tunnetila, kokemukset, ympäristö – kaikki tämä vaikuttaa siihen, minkä vaihtoehdon lopulta "valitsemme".

Emme koskaan voi täysin tietää, miksi valitsimme juuri niin kuin valitsimme.

TUNTEET JA JÄRKI

Voimme toki kuvitella tekevämme järkiperäisiä päätöksiä. Ajattelemme ehkä, että paras valinta syntyy, kun sivuutamme tunteet ja nojaamme logiikkaan. Mutta se, mikä tuntuu meille "järkevältä", perustuu lopulta siihen, mitä pidämme oikeana – ja tämä perustuu tunteeseen.

Toisin sanoen: järkikin saa viime kädessä ohjauksensa tunteista.

Tunteet ovat asioita, joita emme voi päättää. Kukaan ei voi rakastua omasta tahdostaan. Kukaan ei voi yksinkertaisesti valita iloa surun sijaan. Me voimme oppia säätelemään tunteitamme, mutta emme voi hallita niiden muodostumista.

MIELENTERVEYDEN DILEMMA

Mielenterveyden häiriöt kuuluvat samaan hallitsemattoman minuuden alueeseen. Emme voi valita, sairastummeko masennukseen tai skitsofreniaan. Usein näiden diagnosointi on vaikeaa juuri alkuvaiheessa – emme voi tarkasti sanoa, milloin häiriö alkaa tai päättyy.

Masentuneen ihmisen ajattelumallit muuttuvat. Hän on yhä sama ihminen, mutta ei ajattele kuten aiemmin. Laki tunnistaa tämän rajan käsitteellä "syyntakeettomuus".

Vakavimmissa tapauksissa ihminen ei osaa sanoa, miksi teki jotakin äärimmäistä – itselleen tai toisille. Päätöksentekohetkellä kokemus on yhä sisäinen, "minä tein tämän", vaikka syyt ovat hänellekin epäselviä.

Mitä lievemmäksi mielenterveyden häiriö muuttuu, sitä vaikeampi on sanoa, missä kohtaa syyntakeettomuus päättyy ja vastuu alkaa.

TUNNISTAMME ILLUUSION, MUTTA EMME SUOSTU HYVÄKSYMÄÄN SITÄ

Jos hyväksymme sen, että aivojen rakenteelliset ja kemialliset muutokset voivat tehdä meistä syyntakeettomia, miksi emme näkisi saman logiikan pätevän myös niin sanotusti terveisiin aivoihin?

"Normaalinkin" mielen toimintaan vaikuttavat lukemattomat muuttujat, joita emme voi nähdä tai hallita. Me luulemme päättävämme vapaasti, koska emme pysty havaitsemaan kaikkia niitä tekijöitä, jotka päätöksemme muovaavat.

Ehkä me emme ole vapaita valitsemaan – emmekä myöskään tahtomaan, vaikka siltä tuntuukin.